Letra de Ukonhauta - Kotiteollisuus
Letra de canci�n de Ukonhauta de Kotiteollisuus lyrics
Isot miehet r�pl��v�t,k�nnyk�it� l�pp�reit��n.
Kuin pippeleit��n, katukahviloissa ravintoloissa.
Heilutaan kuin hein�miehet, vaikkei peltoa n�y miss��n.
Ja iso mies on h�diss��n, kun kaunis nainen pyyt�� tulta tupakkaan.
Ukonhauta!
Ukonhauta!
S�hk�saunan h�m�r�ss�, hinkkaa ihoaan pilalle.
Itsens� vereslihalle, kun yritt�� h�pe�ns� pest� pois.
Rakastaa muttei sit� sano, ei pyyd� anteeksi ei ano.
El�� kuin el�v� kuollut, her�� mies ota tv:si ja k�y
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Mies on lohduton n�ky, kuin hauta tai
akaton, saunaton, pulloton lauantai
Ukonhauta!
Onnen hetki� vain, unessa tai humalassa.
Naisen p��ll� rimpuillessa, suu on kiinni mutta ukko huutaa.
https://www.coveralia.com/letras/ukonhauta-kotiteollisuus.php
On niin saatanan hauskaa, ett� viimein kuollaan naruun.
Lopputon ukkojen jono, k���rmeen lailla kiemurtelee Tuonen lehtoon.
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Mies on lohduton n�ky, kuin hauta tai
akaton, saunaton, pulloton lauantai
Kuin umpeen kasvanut polku tai tie joka lapsuuden raunioille vie.
Oli sitten naisen kainalo tai maantie, osoitteeseen samaan meit� molemmat vie.
Ukonhauta!
Miksei koskaan k�si�ns� voi ulottaa, edes katajaan kun kuuseen kurottaa.
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Kuin pippeleit��n, katukahviloissa ravintoloissa.
Heilutaan kuin hein�miehet, vaikkei peltoa n�y miss��n.
Ja iso mies on h�diss��n, kun kaunis nainen pyyt�� tulta tupakkaan.
Ukonhauta!
Ukonhauta!
S�hk�saunan h�m�r�ss�, hinkkaa ihoaan pilalle.
Itsens� vereslihalle, kun yritt�� h�pe�ns� pest� pois.
Rakastaa muttei sit� sano, ei pyyd� anteeksi ei ano.
El�� kuin el�v� kuollut, her�� mies ota tv:si ja k�y
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Mies on lohduton n�ky, kuin hauta tai
akaton, saunaton, pulloton lauantai
Ukonhauta!
Onnen hetki� vain, unessa tai humalassa.
Naisen p��ll� rimpuillessa, suu on kiinni mutta ukko huutaa.
https://www.coveralia.com/letras/ukonhauta-kotiteollisuus.php
On niin saatanan hauskaa, ett� viimein kuollaan naruun.
Lopputon ukkojen jono, k���rmeen lailla kiemurtelee Tuonen lehtoon.
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Mies on lohduton n�ky, kuin hauta tai
akaton, saunaton, pulloton lauantai
Kuin umpeen kasvanut polku tai tie joka lapsuuden raunioille vie.
Oli sitten naisen kainalo tai maantie, osoitteeseen samaan meit� molemmat vie.
Ukonhauta!
Miksei koskaan k�si�ns� voi ulottaa, edes katajaan kun kuuseen kurottaa.
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Ukonhauta!