Letra de Tuhatvuotinen Perint� / Jumalten Kaupunki - Moonsorrow
Letra de canci�n de Tuhatvuotinen Perint� / Jumalten Kaupunki de Moonsorrow lyrics
[alkusoitto]
Tuhannen vuotta olemme kulkeneet
Eksyksiss�, etsien kadotettua kansaamme, ja katso!
Edess�mme avautuu tie jumalten kaupunkiin.
[jumalten kaupunki]
Tuon laakson pohjalla
Taivaiden tornien ymp�r�im�n�.
Joet vilkkaat riste�v�t
Aikaa ammoista kuljettaen.
Saattue pys�htyy
L�mpim��n sateeseen.
Jossain kaukaisuudessa
Pronssitorvi soi - kuunnelkaa!
Tie aukenee laaksoon,
Vedet ain' virtaa alasp�in.
Ikuisuuteen aika vie,
Kultaiseen taloon jumalten.
Ukkonen valaisee
Sein�m�t vuorten jylhien.
Vesi rummuttaa kattoa mets�n
Sen kansaa raviten.
Tuhannen vuotta kulunut kai
On siit� kun t��lt� l�hdimme.
Vihdoin olemme kotona
Kaupungissa ikuisten.
Tie aukenee laaksoon,
Vedet ain' virtaa alasp�in.
Ikuisuuteen aika vie,
Kultaiseen taloon jumalten.
Puisen p�yd�n ��rell�
Esi-is�t juhlivat.
Sirpaleissa rikotun lumouksen
Jalat veress� tanssien.
Vesi kadonneen j�rvensel�n
I�isyydess� lep��.
Heikko pinta peilityyni v�reilee
Vain kosketuksesta ihmisen.
Tuhannen vuotta ja
Veljet toisensa pett�v�t.
Niin jumalten kaupungin
Kauneus edess�mme katoaa.
[english translation:]
https://www.coveralia.com/letras/tuhatvuotinen-perinto---jumalten-kaupunki-moonsorrow.php
[legacy of a thousand years]
[prelude]
For a thousand years we have wandered,
Seeking for our forsaken people, and lo!
Before us is the path to the city of the gods.
[city of the gods]
At the bottom of that valley
Surrounded by heavenly towers.
There cross two brisk rivers
Carrying long gone time.
Here the company will stop,
Resting in the warmth of rain.
Somewhere far, far away
Sounds a bronzen horn - hearken!
Path leads to a valley,
Waters running downwards.
To eternity our time shall lead us,
To the golden house of the gods.
At the flash of lightning
The dreary mountains unveil.
Water pounds the green vault,
Nourishing the woodland folk.
A thousand years may have passed
From the moment we left our home.
At last have we returned
To the city of the eternal.
Path leads to a valley,
Waters running downwards.
To eternity our time shall lead us,
To the golden house of the gods.
Our forefathers, they feast
Around a wooden table.
In the fragments of a broken spell
They dance with blooded feet.
The open, forsaken lake
Is sleeping in forever.
The frail unrippled breaks
Only at the touch of man.
A thousand years
For a brother to betray brother.
And the beauty of the city of the gods
Will vanish before our eyes.
Tuhannen vuotta olemme kulkeneet
Eksyksiss�, etsien kadotettua kansaamme, ja katso!
Edess�mme avautuu tie jumalten kaupunkiin.
[jumalten kaupunki]
Tuon laakson pohjalla
Taivaiden tornien ymp�r�im�n�.
Joet vilkkaat riste�v�t
Aikaa ammoista kuljettaen.
Saattue pys�htyy
L�mpim��n sateeseen.
Jossain kaukaisuudessa
Pronssitorvi soi - kuunnelkaa!
Tie aukenee laaksoon,
Vedet ain' virtaa alasp�in.
Ikuisuuteen aika vie,
Kultaiseen taloon jumalten.
Ukkonen valaisee
Sein�m�t vuorten jylhien.
Vesi rummuttaa kattoa mets�n
Sen kansaa raviten.
Tuhannen vuotta kulunut kai
On siit� kun t��lt� l�hdimme.
Vihdoin olemme kotona
Kaupungissa ikuisten.
Tie aukenee laaksoon,
Vedet ain' virtaa alasp�in.
Ikuisuuteen aika vie,
Kultaiseen taloon jumalten.
Puisen p�yd�n ��rell�
Esi-is�t juhlivat.
Sirpaleissa rikotun lumouksen
Jalat veress� tanssien.
Vesi kadonneen j�rvensel�n
I�isyydess� lep��.
Heikko pinta peilityyni v�reilee
Vain kosketuksesta ihmisen.
Tuhannen vuotta ja
Veljet toisensa pett�v�t.
Niin jumalten kaupungin
Kauneus edess�mme katoaa.
[english translation:]
https://www.coveralia.com/letras/tuhatvuotinen-perinto---jumalten-kaupunki-moonsorrow.php
[legacy of a thousand years]
[prelude]
For a thousand years we have wandered,
Seeking for our forsaken people, and lo!
Before us is the path to the city of the gods.
[city of the gods]
At the bottom of that valley
Surrounded by heavenly towers.
There cross two brisk rivers
Carrying long gone time.
Here the company will stop,
Resting in the warmth of rain.
Somewhere far, far away
Sounds a bronzen horn - hearken!
Path leads to a valley,
Waters running downwards.
To eternity our time shall lead us,
To the golden house of the gods.
At the flash of lightning
The dreary mountains unveil.
Water pounds the green vault,
Nourishing the woodland folk.
A thousand years may have passed
From the moment we left our home.
At last have we returned
To the city of the eternal.
Path leads to a valley,
Waters running downwards.
To eternity our time shall lead us,
To the golden house of the gods.
Our forefathers, they feast
Around a wooden table.
In the fragments of a broken spell
They dance with blooded feet.
The open, forsaken lake
Is sleeping in forever.
The frail unrippled breaks
Only at the touch of man.
A thousand years
For a brother to betray brother.
And the beauty of the city of the gods
Will vanish before our eyes.
