Letra de Talventuoja - Horna

Kristus kuuluu historiaan,
Ei nykyaikaan, -paikkaan,
T�nne Pohjolaan,
Kristittyjen hautaan,
Julmaan, ajattomaan.

Istuin rannan tuntumassa
Y�n sineen hukkuen,
Kalmankalpeassa loisteessa,
Yh� ajatukseni kuolemaa tutkien.

Takanani vanhan tammen oksa narahtaa,
Y�tuulen sylkiess� sen painoa surkeaa.
Ja p��st� tuntien aamunkoitto kavahtaa
Hirteen vedetyn kristityn kuolemaa.
Kylmyys odotti n�lk��ns�,
Saaden hetken hurmion.

https://www.coveralia.com/letras/talventuoja-horna.php
Ihmislihan kuolonkankeus
Toi sen luokse nautinnon,
Riist�ess��n, raataessaan
El�m�n ulos ihmisest�...
Ry�st�ess��n, raiskatessaan
Vei liekin, toivon el�m�st�.

Talven my�t� tuon uuden kylmyyden
Joka vihaa ja vainoaa.
Kylmyys perinn�st� Helvetin,
Joka raivaa ja raivoaa.
Suunnattoman inhon uumenista,
Nousee Pimeys julmuuteen.
Silti odotin aamun saapumista
Ja syljin heid�n kasvoilleen.