Letra de Jumalten Kaupunki (Live At Tuska 2003) - Moonsorrow
Letra de canci�n de Jumalten Kaupunki (Live At Tuska 2003) de Moonsorrow lyrics
Tuhatvuotinen Perint�
Tuhannen vuotta olemme kulkeneet
eksyksiss�, etsien kadotettua kansaamme, ja katso!
edess�mme avautuu tie jumalten kaupunkiin.
Jumalten Kaupunki
Tuon laakson pohjalla
taivaiden tornien ymp�r�im�n�.
Joet vilkkaat riste�v�t
aikaa ammoista kuljettaen.
Saattue pys�htyy
l�mpim��n sateeseen.
Jossain kaukaisuudessa
pronssitorvi soi - kuunnelkaa!
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alasp�in.
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten.
Ukkonen valaisee
sein�m�t vuorten jylhien.
Vesi rummuttaa kattoa mets�n
sen kansaa raviten.
https://www.coveralia.com/letras/jumalten-kaupunki--live-at-tuska-2003--moonsorrow.php
Tuhannen vuotta kulunut kai
on siit� kun t��lt� l�hdimme.
Vihdoin olemme kotona
kaupungissa ikuisten.
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alasp�in.
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten.
Puisen p�yd�n ��rell�
esi-is�t juhlivat.
Sirpaleissa rikotun lumouksen
jalat veress� tanssien.
Vesi kadonneen j�rvensel�n
i�isyydess� lep��.
Heikko pinta peilityyni v�reilee
vain kosketuksesta ihmisen.
Tuhannen vuotta ja
veljet toisensa pett�v�t.
Niin jumalten kaupungin
kauneus edess�mme katoaa.
Tuhannen vuotta olemme kulkeneet
eksyksiss�, etsien kadotettua kansaamme, ja katso!
edess�mme avautuu tie jumalten kaupunkiin.
Jumalten Kaupunki
Tuon laakson pohjalla
taivaiden tornien ymp�r�im�n�.
Joet vilkkaat riste�v�t
aikaa ammoista kuljettaen.
Saattue pys�htyy
l�mpim��n sateeseen.
Jossain kaukaisuudessa
pronssitorvi soi - kuunnelkaa!
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alasp�in.
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten.
Ukkonen valaisee
sein�m�t vuorten jylhien.
Vesi rummuttaa kattoa mets�n
sen kansaa raviten.
https://www.coveralia.com/letras/jumalten-kaupunki--live-at-tuska-2003--moonsorrow.php
Tuhannen vuotta kulunut kai
on siit� kun t��lt� l�hdimme.
Vihdoin olemme kotona
kaupungissa ikuisten.
Tie aukenee laaksoon,
vedet ain' virtaa alasp�in.
Ikuisuuteen aika vie,
kultaiseen taloon jumalten.
Puisen p�yd�n ��rell�
esi-is�t juhlivat.
Sirpaleissa rikotun lumouksen
jalat veress� tanssien.
Vesi kadonneen j�rvensel�n
i�isyydess� lep��.
Heikko pinta peilityyni v�reilee
vain kosketuksesta ihmisen.
Tuhannen vuotta ja
veljet toisensa pett�v�t.
Niin jumalten kaupungin
kauneus edess�mme katoaa.